Valmiiksi uupuneet uudet ammattilaiset ja täystyrmäys lyhennetylle työviikolle – miksi?

Viime päivien keskustelu työelämästä on ollut vähintään turhauttavaa ja enimmäkseen näköalatonta. Vain vuorokauden välein uutisoidaan ensin nuorten aikuisten kasvaneista työuupumusluvuista sekä Britannian positiivisia tuloksia saaneesta nelipäiväisen työviikon kokeilusta – jonka EK tyrmäsikin samantien sanomalla, että työtunteja tarvitaan itse asiassa lisää ja ehkä turhista palavereista voidaan karsia.

Sanotaan tämä nyt näin päin käännettynä, että se ymmärretään myös euron kuvan silmissä: Pahoinvoiva ihminen ei ole tuottava ihminen. Päinvastoin – jos halutaan ajatella ihmiset vain euroina, on pahoinvoiva ihminen mitä suurimmassa määrin kuluerä.

On vaikea ymmärtää, että jo useammassa maassa ja yhteisössä testattu ja varsin positiivisia tuloksia kerryttänyt lyhennetty työaika (nelipäiväinen viikko tai kuusituntinen päivä) saa edelleen osakseen näin syvää periaatteellista vastustusta.

Lyhennetty työviikko on lisännyt hyvinvointia, työtyytyväisyyttä ja myös tuottavuutta.

Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa? Suomalainen työelämä ei kaipaa vanhoista rakenteista kynsin hampain kiinnipitämistä, vaan hyvinvointia lisääviä uudistuksia.

Työuupumus tai kohonnut uupumusriski koskee joka neljättä 25–35-vuotiasta. Tämä ei valitettavasti ole ihme. Joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii ahdistuksen ja masennuksen oireista. Oireilun kasvu näkyy jo toisella asteella.

Nuoret ovat kuormittuneempia kuin koskaan jo ennen opintojen alkamista. Työelämään siirtyy siis valmiiksi uupuneita uusia ammattilaisia.

Tilanne on kestämätön kaikista mahdollisista näkökulmista katsottuna, sekä taloudellisista että etenkin inhimillisistä. Kyse on yhteiskunnallisesta ongelmasta, johon on olemassa ratkaisuja. Kalliimmaksi käy, jos mitään ei tehdä.

Pysäytetään nuorten aikuisten uupumus:

• Mielenterveyspalvelut kuntoon: Vihdoin #terapiatakuu.

• Inhimillisempi opiskelija-arki: Kehitetään opiskelijavalintoja, lisätään korkeakoulujen ohjausresurssia ja parannetaan opiskelijoiden toimeentuloa.

• Mahdollisuus valita uudelleen: Helpotetaan uudelleen kouluttautumista.

• Yhdenvertaisuudella hyvinvointia: Edistetään samapalkkaisuutta ja kitketään rekrytointisyrjintää anonyymilla rekrytoinnilla.

• Lisätään joustoa: Helpotetaan mahdollisuutta työajan lyhentämiseen, osa-aikaisen työn vastaanottamista ja palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistämistä.