%20(1).png)
Julkaistu Satakunnan Kansassa 19.9.2019.
Porin päivän aamu valkenee. Taivas on täynnä haikaroita, nokissaan pieniä vauvanyyttejä. “Lisää meitä”,kehottaa juliste.
“Uskomatonta Pori”, “Tunnelma on kuin Handmaid’s talessa”.
Muutama kommentti, jotka tämän vuoden Porin päivän juliste kirvoitti somekanavissani. Mainitsemisen arvoista lienee, että kaikki kommentit tulivat alle 30-vuotiailta naisilta – siis niiltä täydellisessä synnytysiässäolevilta.
Mielleyhtymä Antti Rinteen parin vuoden takaisiin synnytystalkoopuheisiin on ilmeinen. Porin päivän lisääntymisteema tiivistää onnistuneesti syntyvyyskeskustelun ongelmat. Pohdinta siitä, “onko täällä pula isiksi kelpaavista porilaisäijistä”, on yhtä lailla halventavaa ja syyllistävää kuin kohun herättäneet synnytystalkoopuheet. Ratkaisuja on vähän, syyttelyä enemmän.
Pori on saanut lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen ja yksi kaupungin strategisista painopisteistä on lapsissa ja nuorissa. Sanotaan, että lastentekoon houkuttaa tieto saatavilla olevista palveluista. Jos näin kerran on, miksi syntyvyys laskee nimenomaan Suomen kaltaisissa hyvinvointivaltioissa?
Nuoret siirtyvät aiempaa epävarmemmassa tilanteessa aikuisuuteen. Vaatimukset koulutustasosta ja nopeasta valmistumisesta huolestuttavat ja näkyvät jo lukioikäisten mielenterveystilastoissa. Toisaalta opiskeluajat pitkittyvät, sillä paine suorittaa enemmän kuin yksi tutkinto on suuri. Samalla nuoret aikuiset valmistuvat yhä pirstaleisempaan työuraan.
Olemme projektisukupolvi, joka haluaa työuraltaan vaihtelevuutta, mielekkyyttä ja uusia haasteita, mutta jolla on myös huoli töiden jatkuvuudesta ja elintason turvaamisesta.
Olemme ensimmäinen sukupolvi, jonka elintaso ei kasvakaan aiempiin nähden. Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen on yhä liian vaikeaa. Monikaan ei ole valmis katkaisemaan alkanutta työuraansa, vaikka haave perheenlisäyksestä olisikin olemassa.
Huoli tulevaisuudesta ei ole vain taloudellinen. Vanhempi haluaa luonnostaan lapselleen parempaa tulevaisuutta. Epävarmuus maailmanpolitiikan tilanteesta ja pelko ilmastonmuutoksen vääjäämättömästä etenemisestä ovat todellisia. Myönteisimmällekään kulkijalle tulevaisuudenkuvat eivät näyttäydy valoisina.
Nuorempia sukupolvia on aina syytetty kaiken pilaamisesta. Meidän sukupolveamme syytetään nyt väestövinoumasta – kun ollaan niin itsekeskeisiä, ettei edes uusia veronmaksajia tehdä.
Porin päivänä on nokkelasti haluttu “nostaa lapsi pöydälle”.
“Vaikka olen itse äiti ja haluan lisää lapsia, niin musta tää on painostava juliste”, kuului vielä yhden nuoren naisen kommentti Lisää meitä -julisteesta.
Yhtään lasta ei tähän maahan ole huoltosuhteen korjaaminen mielessä tehty, eikä tehdä. Lapsen pöydälle nostamisen sijaan, olisi syytä pohtia, miten saamme pidettyä nuoret aikuiset Porissa ja miten houkuttelemme kaupunkiimme uusia asukkaita – lisää meitä.