%20(1).png)
Tämän kirjoituksen julkaisuhetkellä vaaleihin on 12 päivää aikaa. Kuluneet vuodet ovat olleet suomalaisen koulutuspolitiikan pimeimpiä. Tasa-arvoinen koulutus on ollut sivistyneen Suomen perusta. Sitä perustaa on horjutettu.
Meidän on aika palauttaa koulutukselle se arvostus, mikä sille kuuluu ja korjattava viime hallitusten koulutusleikkaukset pikimmiten. Vain siten voimme taata suomalaisen koulutuksen tasa-arvon, nostaa oppimistuloksia ja luoda uskoa tulevaisuuteen.
12 tekoa koulutuksen puolesta
1. Tasa-arvoinen koulutuspolku lähtee varhaiskasvatuksesta. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on ollut häpeällinen päätös ja se päätös on peruttava.
2. Esiopetuksesta tulee tehdä kaksivuotinen alkaen 5-vuotiaana. Varhaiskasvatuksesta tulee tehdä askel askeleelta maksutonta, jotta kaikilla lapsilla on mahdollisuus saada pedagogisesti laadukasta kasvatusta.
3. Koulut keräävät yhteen kokonaisia ikäluokkia. Kouluissa voidaan tehokkaasti puuttua syrjäytymiseen, alkaviin mielenterveysongelmiin tai perheiden haasteisiin. Opettajien kuormitusta ei pidä lisätä, vaan lisätä muita ammattilaisia kouluihin – terveydenhoitoa, psykologeja, neuvolapalveluita, nuoristotyön ammattilaisia ja niin edelleen.
4. Koulun koko ei määritä opetuksen laatua tai koulun viihtyvyyttä, vaan ryhmäkoko. Opetuksen ryhmäkokoja tulee hillitä kaikilla koulutuksen tasoilla.
5. Koulujen eritytymiskehitykseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Osa kouluista taistelee kasautuvien ongelmien kanssa. Meillä on oltava valmiuksia panostaa enemmän näihin kouluihin.
6. Aidosti maksuton toinen aste mahdollistaa jokaiselle nuorelle tutkinnon ja eväät tulevaisuuteen. Nykyisessä työelämässä, tulevaisuudesta puhumattakaan, pelkältä peruskoulupohjalta ponnistavat vain harvat. Toisen asteen tutkinto on välttämätön osa koulutuspolkua.
7. Edellä kuvatuista syistä myös oppivelvollisuusikää tulee nostaa kattamaan myös toinen aste. Koulutus on tehokas keino torjua nuorten syrjäytymistä, jonka kustannukset nyt on arvioitu noin 3,2 miljardiin. Oppivelvollisuutta on nostettava, jotta suomalaisten osaamistaso nousee.
8. Opiskelijoiden toimeentulo on turvattava sekä toisella asteella että korkeakouluissa. Ensimmäisessä vaiheessa opintotukeen tulee tehdä korotus ja asumislisästä tulee tehdä henkilökohtainen, ei ruokakuntakohtainen, etuus. Tulevaisuuden ratkaisu on kuitenkin perustulo, joka nostaa opiskelijat samalle viivalle muiden etuuksien saajien kanssa.
9. Korkeakoulutuksen ensikertalaiskiintiöt on purettava ja väyliä korkeakoulutukseen on lisättävä. Korkeakoulutuksen aloituspaikkoja on kasvatettava, jotta voimme nostaa suomalaisten koulutustasoa.
10. Korkeakoulutuksen tulevaisuus on turvattava vankalla perusrahoituksella. Korkeakoulutuksen rahoitus on sidottava uudelleen indeksiin ja rahoituksen tutkintokeskeisyyttä on vähennettävä.
11. Oppiminen ei voi päättyä tutkintoon. Meidän on luotava elinikäisen oppimisen mallit, jotta jokainen voi täydentää osaamistaan pitkin työuraansa. Myös tästä syystä korkeakoulutuksen rahoituksessa on vähennettävä tutkintokeskeisyyttä, jotta korkeakouluille on mielekästä tarjota erilaisia oppimiskokonaisuuksia.
12. Vapaan sivistyskentän rooli elinikäisen oppimisen mahdollistamisessa on nyt ja tulevaisuudessa merkittävä. Kansalaisopiston toiminta ja kirjastopalvelujen jatkuva kehittäminen ovat tässä työssä avainasemassa.